Historiataitoja ja väittelyä: entä jos?

Oppilaat  laativat pareittain tai ryhmissä kontrafaktuaalisia ja todenperäisiä väitteitä perusteluineen tietystä historian alueesta. Sitten väitteet esitetään toiselle parille tai ryhmälle, jonka tulee päätellä ja perustella onko väite totta vai tarua

Yksinkertaistettu esimerkki

Väite

Minä väitän, että suomalaisten kääntyessä kristinuskoon keskiajan alussa, he omaksuivat ns. kultaisen säännön rakasta lähimmäistä kuin itseäsi. Hyvä esimerkki tästä oli suomalainen talonpoika Lalli, joka ystävystyi piispa Henrikin kanssa.

Vastaus

Väite on tarua, sillä ensinnäkin suomalaiset eivät heti hylänneet entistä uskontoaan. Toiseksi piispa Henrikin pyhimystarinan mukaan Lalli surmasi piispa Henrikin.  On silti hyvä muistaa, että pyhimys tarinat  eivät ole lluotettava lähde, vaan sisältää ne sisältävät vertauskuvia. Pyhimystarinoiden avulla opetettiin kansalle, millainen on kunnon kristitty. 

Toinen toteuttamistapa on, että opettaja laatii väitteet.

Didaktinen tausta

Historia on myös taitoaine. Opiskelijan on hyödyllistä ymmärtää, että historiankirjoitus on lähteiden pohjalta tehtyä tulkintaa. Se on ennen kaikkea kertomus menneisyydestä, ei menneisyys itse. Siihen vaikuttavat kunkin aikakauden itseymmärrys, sen poliittiset aatteet ja vallitsevat tieteelliset teoriat sekä käytettävissä olevat lähteet.

Toteutunut historia halutaan usein nähdä jälkiviisaasti väistämättömän kehityksen tuloksena. Historiankirjoitukseen kuuluu kontrafaktuaalinen historia, joka tutkii niitä toteutumattomia vaihtoehtoja, joita historiassa on ollut. 

Historiaa käytetään nykytilanteen ymmärtämiseen ja sitä voidaan käyttää myös poliittisessa retoriikassa.

On hyvä pystyä erottamaan milloin kyse on tosiasiasta ja mielipiteestä. Tieteen todenperäisyyden puntari on keskustelu ja vertaisarviointi.