Vuoropuhelusimulaatio

 Luokka jaetaan kahteen tai useampaan ryhmään, jotka edustavat jonkin sodan tai aatteellisen jännitteen osapuolia. Oppilaille annetaan tutkimuskysymykset, joiden avulla he selvittävät esimerkiksi oppikirjan tai opettajan valmisteleman lähdeaineiston avulla edustamansa puolen näkemykset konfliktin keskeisiin syihin ja tavoitteisiin liittyen.  

Sitten oppilaat laativat "mielenosoitusjulisteisiin" iskulauseita edustamiensa näkökulmien mukaisesti. 

Opettaja tai joku oppilaista toimii puheenjohtajana ja osapuolet ryhtyvät keskustelemaan konfliktiin liittyvistä aiheista samaistuen edustamaansa ryhmään. Halutessa oppilaille voi antaa myös henkilöllisyydet, jolloin oppilas ottaa kommenteissaan huomioon roolinsa sukupuolen, iän ja sosioekonomisen aseman. 

Vaihtoehtoinen toteutustapa on ensimmäiseksi jakaa oppilaille heidän roolihahmonsa, joiden perusteella he joutuvat aluksi päättelemään, millä puolella kyseinen henkilö todennäköisesti olisi ollut.

Työpaja sopii esimerkiksi  näihin teemoihin:

-Suomalaisten ja Bobrikovin suhtautuminen venäläistämistoimiin

-Suomen sisällissota 1918: millainen olisi ihanteellinen Suomi?

-Yhdysvaltojen sisällissota: etelä- ja pohjoisvaltioiden edustajat keskustelevat orjuudesta

-Neuvostoliittolaiset kommunistit ja yhdysvaltalaiset kapitalistit keskustelevat talousjärjestelmän paremmuudesta

Oppilaat harjoittelevat samalla argumentointitaitoja ja viestintää, jotka ovat hyödyllisiä taitoja työelämässä ja osallistuttaessa keskusteluun yhteisistä asioista yhteiskunnassa. Oppilaita on tehtävän lopuksi hyvä muistuttaa, että ongelmanratkaisussa väittelyn sijaan on hyvä käydä vuoropuhelua. Eri näkökulmista sama asia voidaan nähdä eri tavoilla. Toisen osapuolen kuunteleminen on osa dialogia, joka onnistuessaan johtaa ratkaisuun, johon molemmat osapuolet sitoutuvat. Näin voimme ehkäistä kuplia, joissa elävät ihmiset eivät kykene ymmärtämään toisiaan.

Lähteet

Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen julkaisuja 6. Matti Rautiainen ja Jan Löfström (toim.) KOKEILEVA HISTORIAN JA YHTEISKUNTAOPINPETUS

2015